Helsinki
Historia
Vartiorakennus no 18. Yksityiskohta rakennuspiirustuksista 1869. Museovirasto.
Vartiorakennus no 18. 2005.
Venäjän vallan aika 1808 – 1917
Venäläiset alkoivat tarkemmin tutkia ja kartoittaa saarta. Saaresta piirrettiin useita karttoja. Vuonna 1851 saaresta piirrettiin yleisasemapiirustus, suunnitelmissa oli siirtää ammus- ja ruutivarastoja Vasikkasaareen. Vuonna 1854 saaressa oli jo useita kivisiä sekä puisia ruuti- ja ammusvarastoja, puinen laboratorio ja asuintalo 30:lle vartiomiehelle. Ruudin osalta kukin varasto veti 2550 puutaa, eli kiloina 41800. Varastot olivat varsin hajallaan, ja vuonna 1863 niitä aloitettiinkin keskittämään saaren keskiosaan. Varastojen ympärille rakennettiin kivinen suojamuuri (nyk. "Kiinan muuriksi" kutsuttu), ja sen päälle vartijoille puiset kävelysillat. Muuriin tuli kaksi isompaa porttia ja yksi pienempi. Saaren rengaskaivo on tehty ennen vuotta 1862.
Vuonna 1870 valmistui sotilaille huomattavasti parempi asuinpaikka, kivinen vartiotalo (no 18), joka tunnetaan myös Valkoisena talona. Talon viereen rakennettiin ruuan säilytystä varten kivinen jääkellari (no 5). Laitureita kohennettiin, ja puita kaadettiin.
​
Ensimmäisen maailmansodan aikana saaren valmiutta lisättiin. Tykinammusten ja ruudin lisäksi saareen varastoitiin torpedoja, merimiinoja ja ammuksia. Pelkästään kiväärinpatruunoita oli 16 miljoonaa. Saaren päälaiturilta johti hevosvetoinen rautatie ammusvaraston portista sisään.
Venäjän itämerenlaivaston polttoainetta varten saareen rakennettiin 3 suurta öljysäiliötä, halkaisijaltaan 30m. Niihin varastoitiin raskasta, pikimäistä polttoöljyä, ns. masutia. Öljy pumpattiin säiliöihin suoraan kuljetusproomuista. Säiliöiden ympärille rakennettiin ajanmukaiset, massiiviset suojamuurit. Öljyn liikuttamista varten oli höyrykäyttöinen pumppuasema. Öljymäärät laskettiin miljoonissa litroissa. Lisäksi oli diesel-öljyä parissa pienemmässä säiliössä vajaat 10 000 litraa. Näiden lisäksi myös muita palavia nesteitä. Ammusten ja polttoaineiden takia venäläiset sotilaat kutsuivat saarta nimellä Opasnyj, ”Vaarallinen Saari”
Suomalainen aika 1918 – 1945
Vasikkasaaren räjähdys
Kun loputkin venäläiset poistuivat Suomesta 1918, saivat suomalaiset saaren haltuunsa. Aluksi saari oli sotasaaliskeskusosaston hallussa, myöhemmin Suomenlinnan rannikkotykistön alaisuudessa. Lauantaina 8.2.1919 kello 18.45 Vasikkasaaressa räjähti ammusvarasto. Räjähdys oli todella valtava. Santahaminassa paineaalto rikkoi ruokalan ikkunat haavoittaen pariakymmentä sotilasta. Suomenlinnassa paine iski vartiomiehen tajuttomaksi ja rikkoi lukuisia ikkunoita. Myös rappaukset varisivat katoista ja seinistä. Myös Hakaniemessä, Sörnäisissä, Eirassa, Kruunuhaassa ja Katajanokalla hajosi tuhansia ikkunoita. Ydinkeskustan suuret näyteikkunat hajosivat. Pamaus kuului aina Tallinnaan ja Heinolaan saakka. Tallinnasta tulikin pian kysely räjähdyksen syystä. Saaressa oli räjähdyksen aikaan viisi vartiomiestä. Neljä vartiotalossa ja yksi vahtikopissa. Vahtikopissa ollut sotamies Rossi lensi 30 metriä jäälle loukkaantuen vakavasti. Kaikki loukkaantuivat, kukaan ei kuitenkaan kuollut. Tapausta tutkittiin ensin tihutyönä, mutta ketään ei koskaan syytetty. Räjähdyksen syy on edelleen avoin.
Saari tuhoutui täysin. Räjähdykset ja tulipalot jatkuivat muutaman päivän niin rajuina, ettei saarelle uskallettu mennä. Kaikista polttoainesäiliöistä vain läntisin öljysäiliö säilyi korjauskelpoisena. Kaikki muu oli tuhoutunut; kivijärkäleitä, rautaromua, peltiä ja betonimöhkäleitä oli joka puolella. Jää saaren ympärillä oli mustanaan rautaa. Saarelta oli pumpattu masut-öljyä ulos ennen räjähdystä 3 000 000 kg. Mereen meni ja paloi 700 000 kg. Pelastetuksi saatiin 1 500 000 kg.
Jäljelle jäänyt säiliö ja pumppuasema korjattiin. Säiliö maalattiin ja pumppuasema rapattiin valkoisiksi. Saarelle aloitettiin varastoimaan valtion polttoainetta. Saarta kutsuttiin öljyvarikoksi. Esim. jäänmurtajat kävivät tankkaamassa saaresta; pitkät letkut vedettiin murtajaan ja pumput käyntiin. Saarelle tehtiin muutama pienempi rakennus, ja suuri betoninen, kivimuurein suojattu kaksikerroksinen polttoainevarasto. Vuoteen 1927 saakka puolustusvoimien bensiinin jakelu tapahtui Vasikkasaaresta käsin. Sitä myytiin myös siviileille 200 litran tynnyreissä. Myös lentokonebensaa oli saarella 200 000 litraa. Saarella oli lisäksi ns. varasäiliöt, yhteensä 500 000 litraa. 1930-luvulla näissä säiliöissä oli lähinnä lentokoneen polttoainetta. 1930-luvun lopulla järjestelmä oli jäänyt vanhanaikaiseksi. Sotien läpi pidettiin yllä lähinnä muodollista valmiutta. Tänä päivänä betoninen varasto on hävitetty ja sen paikalla on kesäteatterin katsomo. Jylhät suojamuurit ovat edelleen jäljellä.
Itäisin öljysäiliö helmikuu 1919. Museovirasto.
Ilmakuva Vasikkasaaresta. Otettu todennäköisesti 1925. Sotamuseo.
Saari jaettuna työväen ja valtion virkamiesten käyttöön vuonna 1962
Vesibussi tuo mökki- ja telttalaisia saareen 1976.
Öljysäiliöstä on katto poistettu. 2005.
Sotien jälkeinen aika 1945 - 2010
Kahtia jaettu saari
Puolustusministerinä toimi 1945 Mauno Pekkala, jonka tuella SKDL:n Helsingin kunnallisjärjestö sai käyttöönsä Vasikkasaaren maa-alueesta puolet. Toinen puoli oli ”armeijalla” eli valtion hallinnassa. Maa-alueet oli erotettu piikkilanka-aidalla. Saareen pääsi vain luvalla, joko puolustusvoimien tai SKDL:n kulkuluvalla. SKDL:n piirijärjestö myönsi harkitusti ja tarkan selvityksen jälkeen lupia, minimivaatimuksena oli kaksi suositusta, sekä SKDL:n tai SKP:n jäsenyys. Aluksi saaressa telttailtiin ja myöhemmin myönnettiin lupia pienten mökkien rakentamista varten. Mökkilupa oli ns. kiven alla, ja moni odotti sitä vuosia. Kun lupa myönnettiin, sai rakentaa mökin, mutta mökin ympäristö piti siivota ja raivata puhtaaksi ennen rakentamisen alkua. Yleensä annettiinkin varsin ryteikköinen ja vaikea paikka mökkiä varten. Viimeiset mökit rakennettiin 50-luvun puolivälissä. SKDL myös rakensi mökkejä saareen, joita myytiin valikoiduille jäsenille. Pikkusaaressa toimi pioneerileiri. Juomavettä sai hakea ns. valtion kaivosta. Mökkiläisten oma kaivo porattiin 1954.
​
Tansseille Vasikkasaareen
T-laiturin vieressä oli vanha puurakenteinen kasarmi 20-luvulta. Se toimi 40-50 luvulla ravintolana, mistä vietiin savustettua kalaa paljon myös mantereelle. Mantereelta tultiin myös lauantaina tanssimaan ravintolaan. Vesibussi ajoi kymmenisen vuoroa päivässä, ensimmäinen lähti saaresta 5.45 ja viimeinen 22.00. Lauantaisin oli ylimääräinen vuoro tanssien päätyttyä 23.15. Vesibussin kuljettajilla oli oma mökki käytössä, jossa he saattoivat nukkua ja syödä. Mökki toimi myös toimistona. Saaressa oli SKDL:n hallinnoimalla alueella lopulta 173 mökkiä. Valtion hallinnoimalla alueella oli 26 Valtion Virkailijan Liiton mökkiä. Monet asuivat kaupungissa ahtaasti, ja olivat saaressa koko kesän, ja kulkivat töihin sieltä.
Vasikkasaari siirtyy kaupungille
1961 valtio ja kaupunki alkoivat tekemään maakauppoja, ja Vasikkasaari siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi aluevaihtosopimuksen 14.6.1961. Eduskunta antoi hyväksynnän 16.2.1962. Helsinki luovutti Suomen valtiolle Ruskeasuolta kolmen hehtaarin kokoisen alueen oikeustieteen laitoksen rakentamista varten. Valtio luovutti kaupungille Pohjoismakasiinikatu yhdeksässä olevan rakennuksen tontteineen sekä Vasikkasaaren. Vasikkasaari oli kaupungin omistuksessa 1.1.1965. Isännöitsijäksi tuli urheilu- ja ulkoiluvirasto, nykyinen liikuntavirasto.
Kesämajojen häätö
Saaren mökkiläiset yrittivät pitää oikeutensa mökkeihin, kyselyjä lähetettiin aina puolustusministeriä ja eduskuntaa myöten. Lopulta päätettiin niin, että mökit piti purkaa vuoden 1964 loppuun mennessä. Halutessa sai uuden mökkipaikan Hanskisesta Sipoon saaristosta. Muutamat uittivatkin lautakasan sinne ja pystytti mökkinsä uudelleen. 1964 syksyllä saaren mökeistä oli jäljellä 53. Saareen sai poikkeuksena jäädä invalidit ja eläkeläiset vuoden 1969 loppuun asti. Kaksi näistä oli entisiä VVL:n mökkejä. Sen jälkeen ehdoton takaraja oli vuosi 1972. Mutta lopulta neuvottelut johtivat siihen, että mökit saivat jäädä.
​
Kesämajat vain helsinkiläisille
Mökin haltijan piti asua Helsingissä, eikä mökkejä voinut periä omistajan kuoltua, eikä myydä. Käytännöstä kuitenkin luovuttiin pian siten, että helsinkiläisyys vaadittiin edelleen, mutta mökin pystyi siirtämään toisen nimiin, tai myydä sen. Uuden omistajan piti olla helsinkiläinen, ja asunut todistettavasti Helsingissä vähintään seitsemän vuotta. Nykyisin pelkkä helsinkiläisyys riittää. Rakennusviraston hallinnoimaksi Vasikkasaari siirtyi 1997. Vuokrasopimus tehdään viraston kanssa, eikä mökin omistaja voi vuokrata mökkiä kolmannelle osapuolelle. Nykyisin saaressa on 52 alkuperäistä mökkiä, joista yksi on pikkusaaressa olevan yrittäjän hallussa. Aiemmin tämä mökki oli kaupungin käytössä, ns. huoltomökkinä, missä mm. vartijat pystyivät yöpymään, jos saaressa poikkesivat. Kaupunki hävitti yhden mökin vuonna 1974, kun paljastui että mökin omistaja asuu Vantaalla. 1970-luvun alussa Pihlajasaaresta häädettiin telttailijat ja useat heistä päätyivät Vasikkasaareen, ja reilut sata telttaa nousi Vasikkasaareen. Nykyisin saaressa ei kuitenkaan enää saa telttailla.
Vasikkasaaren mökkiläiset ry perustetaan
Mökkiläisyhdistys perustettiin toukokuussa 1961 ja virallinen Vasikkasaaren mökkiläiset ry rekisteröitiin lokakuussa 1965. Aiemmin saaren toimikuntana oli toiminut SKDL:n nimeämä ja hyväksymä kokoonpano. Kuitenkin katsottiin kaikin puolin järkevämmäksi, että asioita ajaa mökkiläisten virallinen yhdistys. Aikaisemmin jäsenyyttä piti anoa, mutta tänä päivänä jokainen mökin omistaja on automaattisesti jäsen. Yhdistyksen toimikunta koostuu seitsemästä henkilöstä ja se valitaan vuosikokouksessa. Mökkiläisten toiminta on edelleen varsin vilkasta ja aktiivista. Yhteisiä juhlia järjestetään 3-4 vuodessa, ja talkoita tarpeen mukaan. Muutenkin toiminta on hyvin pitkälti ”naapuria autetaan” pohjalla.
Tämän Vasikkasaaren historiikin on laatinut Jukka Mahlamäki, joka on itse jo kolmannen polven mökkeilijöitä saaressa. Saaren "historian kirjat" ovat hyvin hajallaan eri museoissa ja laitoksissa, mutta Jukka on omasta mielenkiinnostaan kerännyt näistä eri lähteistä kattavan kokoelman saaren historiasta kertovia dokumentteja, karttoja ja valokuvia käyttäen tähän tutkimustyöhön vuosia. Lähteet on mainittu kunkin kuvan yhteydessä tai mikäli sitä ei ole mainittu, kuva tai muu materiaali on Jukan itsensä tuottamaa. Jukka toimii myös Vasikkasaaren mökkiläiset ry:n puheenjohtajana.